Groteskit uikkarit

18.1.2019


Joskus käy niin, että lukiessa kompastuu johonkin yksittäiseen sanaan.
Kompastuin sanomalehtijutun groteskiin.

Tuttu sana, mutta loppujen lopuksi aika vähän käytetty, ainakin suomalaisessa puhekielessä. Groteskilla tarkoitetaan jotakin vähän luonnotonta, ehkä irvokasta. Merkitys on sama sekä suomen kielessä että saksan kielessä.

Pyörittelin groteskiasiaa mielessäni koko päivän, koska jutussa, jossa sana esiintyi, oli kyse pyhästä asiasta: saunomisesta.

Kyse oli epäilemättä myös todella merkittävästä kulttuurierosta.

Saksalaiset tykkäävät saunoa ilkosillaan julkisissa uimahalleissa, kylpylöissä ja mitä noita nyt on. Tämän opin viime elokuussa, kun eräässä höyrysaunassa rentoutuessani lakkasin yhtäkkiä rentoutumasta. 

Niin, he tykkäävät myös sekasaunoista.

Asiaan on ehkä tulossa muutos, sillä viime aikoina monen hotellin ja kylpylän suunnalta on alkanut kuulua, että uusien ohjeitten mukaan ennen altaaseen menoa on puettava uima-asu.

Niin, monesti he myös uivat ilkosillaan. Silloin elokuussa kaikilla oli kaikeksi onneksi uikkarit.

No mutta siinä jutussa haastateltu vanhempi herra sanoi suunnilleen näin:

"Saunon alasti, käyn suihkussa alasti mutta sitten altaaseen minun pitäisikin nyt yhtäkkiä pukea uimahousut. Miten groteskia!"

Pitäisiköhän groteski sittenkin määritellä uudelleen?

Luettua

10.1.2019

Tähän väliin pelkkä luettelo "Hampurin-aikana" luetusta.
Järjestys on suunnilleen tämä.
Jotain saattaa puuttua.


Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa; suomentanut Veera Kaski
Jessica Lahey: The Gift of Failure
Yaa Gyasi: Matkalla kotiin; suomentanut Sari Karhulahti
Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa; suomentanut Sari Karhulahti
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Margot Käßmann / Martin Rösel (Hrsg.): Die Bibel Martin Luthers – Ein Buch und seine Geschichte
Diane Broeckhoven: Was ich noch weiß; saksantanut Isabel Hessel
Elena Ferrante: Loistava ystäväni; suomentanut Helinä Kangas
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina; suomentanut Helinä Kangas
Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät; suomentanut Helinä Kangas
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina; suomentanut Helinä Kangas
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät; suomentanut Taru Nyström
Affinity Konar: Elävien kirja; suomentanut Hanna Tarkka
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Alexander Stubb, Karo Hämäläinen: Alex (äänikirja)
Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (äänikirja)
Eeva-Kaarina Aronen: Edda
Tommi Kinnunen: Lopotti
Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia; suomentanut Kira Poutanen
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja; suomentanut Urpu Strellman
Minna Rytisalo: Lempi
Dominik Bloh: Unter Palmen aus Stahl
Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto; suomentanut Marianna Kurtto
Saara Turunen: Sivuhenkilö
Katja Kettu: Yöperhonen
Margaret Forster: Mein Leben in Häusern; saksantanut Susanne Höbel
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Shobha Rao: Girls burn brighter
Johanna Holmström: Sielujen saari
Paul Auster: 4321; suomentanut Ilkka Rekiaro
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
Michelle Obama: Becoming
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, suomentanut Jyrki Kiiskinen
Haruki Murakami: Kafka rannalla; suomentanut Juhani Lindholm

36 kirjaa noin puolessatoista vuodessa, noin pari kirjaa kuussa.
Ihan hyvä saldo, vaikka välissä on ollut jaksoja, jolloin lukemiselle ei ole järjestynyt tarpeeksi aikaa.

Näiden kirjojen lomaan mahtui kolme kirjaa, joiden lukemisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään, vaikka kuinka lujasti yritin. Se kuitenkin selvisi, että en yhäkään tykkää:

1) dekkareista (vaikka olisi kuinka kiitelty)
2) chick litistä (vaikka olisin kuinka kohderyhmää)
3) self help -oppaista (vaikka kuinka tykkäisin kirjailijan kolumneista).

Saa nähdä, kuinka käy lukujonossa odottavalle kalkkunakirjallisuudelle (se Dora Heldt) tai Hampurin historiaan sijoittuvalle rikosromaanille.

Oodi, Auster, Obama

2.1.2019

Kas, vuosi vaihtui.

Viime vuoden viimeiset viikot sujahtivat koti-Suomessa, Pakko oli muutamaan Helsingin-tuntiin mahduttaa käynti Oodissa. Marssin läpi rakennuksen kaikki kolme kerrosta samoin kuin kymmenet muut ensikertalaiset. Oli vähän lammaslauman tuntua, ja kiirekin heitti varjonsa.

Ylimpään kerrokseen täytyy palata ajan kanssa. Juomaan kahvit. Istumaan sohvalle ja pallotuoliin ja portaille. Fiilistelemään arkkitehtuuria. Vilkaisemaan terassilta avautuvaa maisemaa. Ja tarkkailemaan, miten kirjahyllyt ottavat paikkansa.

Talo on esitelty hyvin tuolla:
https://yle.fi/uutiset/3-10522440



Joululomalla tuli luettua paljon.

Michelle Obaman Becoming on myynyt hurjia määriä, enkä ihmettele. Naisella on tarina kerrottavanaan, ja hän kertoo sen luonnollisesti, rehellisesti ja empaattisesti. Viisas nainen ei sorru ilkeämielisyyteen tai katkeruuteen, vaikka tunteet eivät varmasti ole vieraita hänellekään. Matkalla nykyiseksi itsekseen Michelle Obama on saanut paljon, mutta paljosta hän on miehensä uran vuoksi myös joutunut luopumaan.


Paul Austerin 4321 tuli lopultakin urakoitua loppuun...  Luin kirjaa varmaan puoli vuotta... Välissä oli pitkiä taukoja, ja mahdutin väleihin muita kirjoja. Ennen joululomaa valittelin ystävälleni, että minulla menevät Archiet sekaisin ja lukeminen takkuaa. Ystävä valitteli samaa. Sanoi vaihtaneensa lukutekniikkaa ja lukevansa kirjaa tätä nykyä "Archie kerrallaan". Niin tein sitten noin puolesta välistä alkaen minäkin ja sain kuin sainkin kirjan päätökseen. Archiet pysyivät näin paremmin ruodussa, mutta jotenkin tuntuu kuin olisin pettänyt Paulin! 


Paulin vaimo on tulossa keväällä Hampuriin lukemaan. En tiedä, onko Siri Hustvedtilla tapana ottaa miehensä matkoilleen mukaan; se nähdään 8.4. Schauspielhausissa. Kehtaisinko katsoa Paulia silmiin? 


Niin hämmentynyt olin, että lueskelin muutamia kirja-arvioita 4321:stä. Sitä luulisi, että pitäisin kirja(llisuus)blogeista, mutta jostain syystä jaksan lukea niitä vain silloin tällöin (samoin kuin matkablogeja, vaikka pidän matkustamisesta).

Törmäsin sitten myös eräässä aikakauslehdessä julkaistuun arvioon:

"Ilkka Rekiaron suomennos on lähes virheetön, mutta se johtuu enimmäkseen Austerin hallitusta tavasta kirjoittaa."

Siinäpä taas kommentti kerrakseen.

Yötyöläisen arkea

lauantaina 15.12. klo 22:00

Tässä työnteon lomassa mietin, kuinkahan moni freelancer-kollegoista tekee töitä juuri nyt.

Aika moni, veikkaan. Suomessakin, vaikka kello siellä on tunnin enemmän.

Eilen perjantaina, siinä neljän aikaan iltapäivällä, sain mielenkiintoisen toimeksiannon uudelta asiakkaalta. Halusin asiakkaan mutta samalla suostuin deadlineen, joka on jo ensi maanantaina, aamupäivällä vieläpä.

Tämä lauantai meni sitten niin, että aamusta töitä, välillä kuntosalille, taas töitä, Katharinenkircheen kuuntelemaan Bachin jouluoratoriota ja vielä vähän töitä. 

Pyhäpäivällekin jää tekemistä.

Tätä dilemmaa - otanko vai jätänkö? - sietää miettiä. 

Outoja sanakirjoja

21.11.2018

Bongasin taas yhden hauskan tonttuiluhomman: Wörterbuch-Wichteln on kirjallisuuden kääntäjille suunnattu tonttuilu, jossa pannaan sanakirjat kiertämään.

Mukaan voi ilmoittautua tiettyllä internet-sivulla, minkä jälkeen homman koordinaattorilta saa sähköpostitse oman tonttuilupartnerinsa yhteystiedot. Postitat yhden sanakirjan, saat yhden. Hauskaksi juuri tämän tonttuilun tekee se, että sanakirjan toivotaan olevan mahdollisimman vanha/erikoinen/outo/harvinainen/vitsikäs tms. 

En itse lähde mukaan tähän, mutta tämäkin on ehdottomasti päiväkirjakamaa.

Tulevaisuuden kirjakauppa

18.11.2018

Pieniä intiimejä kirjakauppoja näkyvämpiä ovat isojen ketjujen myymälät. Konseptejaan miettivät nekin.

Luen jutun, jossa kerrotaan, että Hugendubelin kirjakauppa Münchenissä on mullistettu uuteen uskoon. Avajaisia vietettiin 15. päivä. Sanovat, että on rakennettu "tulevaisuuden kirjakauppa".

Sanovat, että "ei meille tuleva ihminen mieti tietokirjoja ja kaunokirjoja vaan hänellä on mielessään tietty teema ja hän etsii juuri siihen liittyvää sisältöä". Niitä täsmäkirjoja.

Tämän perusteella kirjat on ryhmitelty uudelleen. Esimerkiksi juuri nyt trendikäs kokkaaminen näkyy kirjakaupassa isosti, niin isosti, että myymälästä löytyy oma näytöskeittiö, jossa tähtikokit silloin tällöin kokkailevat.

Hugendubelin tapahtumat ovat enimmäkseen muuta kun perinteistä luentaa: esimerkiksi tammikuussa tulossa on vessapaperirullien pinoamista pään päälle Guinnessin ennätystenkirjan tyyliin.

Digitaaliseen lukemiseen on panostettu paljon. Myymälässä - tässä nimenomaisessa paikan päällä - saa lukea e-kirjoja ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää.

Münchenissä en ole käynyt mutta netistä löytyvän videon perusteella tunnelma näyttää samalta kuin Hampurin keskustan kävelykadulla sijaitsevan Thalian myymälässä. Thalia on remontoitu noin vuosi sitten "Hygge-teemalla". Thalian myymäläkonseptissa kirjat on jaeoteltu yksittäisten teemojen mukaan, ja teemamaailmoja täydennetään pohjoismaiseen tyyliin erilaisilla tuotteilla, kuten sukilla, tuikkukynttilöillä, peitteillä ja tyynyillä.

Ei siellä hullumpaa ole: avarat tilat, paljon valoa, varsinkin yläkerran lastenosasto hyvin houkutteleva. Katutason tilat (tyynyineen ja tuikkukynttilöineen) vaikuttavat kuitenkin enemmän kahvittelupaikalta kuin kirjakaupalta.

40 ihanaa kirjakauppaa

15.11.2018

Reissuilla tapaan etsiä erilaisia ja omaleimaisia kirjakauppoja. 
Enkä ole yksin.


Deutschlands schönste Buchhandlungen on YouTube-sarja, joka esittelee 40 pientä saksalaista yksityistä kirjakauppaa, joista jokaisella on oma tarkkaan harkittu konseptinsa. Neljästäkymmenestä kirjakaupasta hampurilaisia on neljä, mm. Jussi.

Sarjan jokaisessa jaksossa puodin pitäjä pääsee ääneen. Useimmat uskovat yhä alaan, mutta myöntävät, että konsepti on oltava. Eräs myy pelkästään omakustanteita, toinen pelkkiä äänikirjoja. Moni puhuu olohuoneesta. Kahvila on useimmissa, kissa monessa. Erilaisia tapahtumia taitavat järjestää kaikki: luentatilaisuuksia, musiikkiesityksiä, keskusteluita...

Joku vuosikymmeniä alalla ollut kertoo, miten näkee ihmiselon muuttuneen kovin kiireiseksi. Enää ei malteta vaellella ja etsiskellä hyllyjen äärellä pää kenossa vaan halutaan täsmäkirja mahdollisimman nopeasti. Pöydillä esillä oleviin kirjoihin tutustutaan eniten, eikä se ole ihme, sillä kauniita kansia on nykyään paljon.

Hampurilainen stories! on huomannut saman. Siellä perinteisiä kirjahyllyjä on vähän; suurin osa kirjoista on hyllyissä kansi asiakkaaseen päin. Kauppias sanoo vaihtavansa "kansikuvakirjat" päivittäin! Kauppa sijaitsee keskellä kaupunkia, ostoskeskuskorttelissa, ja sen ohi virtaa päivittäin tuhansia ihmisiä. Reitti on myös monen työmatka, ja vakiokulkijoiden halutaan ajattelevan: "Taas heille on tullut jotain uutta!"