Paluumuutto

11.10.2019

Palasimme Suomeen jo yli kolme kuukautta sitten, heinäkuussa. Paluumuutto oli muutoista se raskaampi.

Lähtiessä kaikki on jännää ja uutta; uusi maailma kutsuu tutustumaan, maistelemaan, ahmimaan suorastaan. Paperisotaa jaksaa käydä tarmolla ja asiat ottaa huumorilla. Asiat hoituvat yksi kerrallaan sitä mukaa kuin vastaan tulevat.

Paluumuutto on paperisotaa pakon edessä. Viimeiset kolme kuukautta on yhtä säntäilyä. Muistinko kaiken, ehdinkö kaiken, joudunko nyt maksamaan turhasta kun en muistanut hoitaa jo 3 kuukautta etukäteen. Irtisano vuokra sähkö kotivakuutus muut vakuutukset nettiliittymä harrastukset. Hoida muuttoilmoitus molempiin päihin tilaa muuttolaatikoita tilaa loppusiivous hankkiudu eroon kaikesta väärästä sopimattomasta ylimääräisestä muista myös elää ja

hyvästele.

Paluumuutossa ei ole mitään jännää.
Paluumuutto on taakse jättämistä.

Viimeisinä päivinä näen erinäisiä ihmisiä viimeistä kertaa ja romahtelen...

Saan paljon kirjoja. Olen oudon otettu "alakerran mummolta" saamastani saksannetusta Minna Rytisalon Lempi-kirjasta. Tämä eriskummallinen rouva, johon minulla oli koko naapuruutemme ajan vähintäänkin hämmentävä "suhde", oli toden totta ostanut kirjan ja lukenut sen itsekin.

Saan myös saksankielisen teoksen Helene Schjerfbeckistä ja ihania paikkoja Hampurissa esittelevän teoksen ja erään sellaisen kirjailijan kirjan, jota ystävä on suositellut mutta jota en ollut ehtinyt vielä hankkia.

Kirjastossa kysyvät, enkö voisi jotenkin commute Helsingistä Hampuriin töihin. "Jos olisit jäänyt, olisimme valinneet sinut myös ensi vuodelle." Pojalle lähetetään sellaisia terveisiä, että "häntä kyllä tarvittaisiin ensi vuonna student councilissa".

Toiselle pojalle juhlallinen graduation-tilaisuus, todistuksen jako, kukitus, luokkakavereitten hyvästely, toiselle kunniamaininta erinomaisesti sujuneesta kahdeksannesta luokasta. Pieni pysähtyminen, yhteinen hetki, hampurilainen...

...mutta ei auta vielä pitää jatkaa pakkaamista muistaa pojan vyökoe käydä haalimassa saksankielisiä kirjoja lukujonoon Thaliasta ja kohdata sattumalta intialaisnainen:

"Anteeksi rouva, sinulla on voimakas purple chakra, mutta se on kovin tukossa."

Varmasti on, aivan epäilemättä näin on, suorastaan tunnen että on, mutta nyt ei ehdi jäädä chakroja availemaan koska kiire kiire

ja sitten siivooja jonka piti suorittaa asunnolle loppusiivous peruu viime metreillä tulonsa.

Muuttofirmasta päivää päivää päivää päivää päivää päivää. Kuusi miestä alkaa paketoida kirjoja vaatteita astioita mausteita televisioita sohvia. Kaikki kääritään muoviin, ruokapöydästä tulee käyttökelvoton. Viimeiset kaksi päivää asumme kummallisten valkoisten kääryleiden keskellä, mikä määrä muovia, eih...

Poika soittaa, flyygeli raikaa tyhjentyvässä asunnossa kuin viimeistä päivää niin mutta huomennahan on viimeinen päivä ei koskaan enää flyygeliä sitä ei kääritä se ei ole meidän.

"Laitatko sen kirjan siihen flyygelin päälle?"

Paljon puhetta flyygelistä. Emme sano näin enää koskaan.

"Ota se sieltä flyygelin päältä."

Vihonviimeisenä päivänä alun asunnosta kodiksi muuttunut asunto tyhjenee kolli kerrallaan.

Varjelen matkalaukkujamme, jotta eivät katoa nekin rekan uumeniin, ja heittelen niiden päälle epämääräistä sälää, sellaista, mitä saatamme tarvita venytetyn kotimatkamme aikana. Älkää näitä viekö.

"Ja, ja, der Chaos, der bleibt, keine Sorge."

Muuttomies on asian ytimessä.

Sitten asunto on tyhjä, flyygeliä ja kaaosta lukuun ottamatta. Mies on töissä, toinen poika vielä viimeistä kertaa kaverillaan, toinen vielä koululla siivoamassa, omasta tahdostaan, vapaapäivänään...

...pojat, tämän kaksivuotisrupeaman todelliset selviytyjät ja sankarit...

Istun tyhjän asunnon lattialla ja mietin, että ehkä juuri nyt on oikea aika palata Suomeen.

Tuleepahan ainakin loppu niille sammakoille, joita on silloin tällöin alkanut tipahdella pojan suusta:

"Mä voin ottaa huolta siitä."

Vielä viimeiset kaksi yötä Airbnb-asunnossa, vielä yksi kokonainen päivä Hampurissa. Viimeisenä päivänä rauhoitumme, syömme hyvin, ulkoilemme ja hyvästelemme kaupungin. 

Niinhän sitä luulisi!

Nyt pestään ikkunat liotetaan hanat etikalla kuurataan pois kaikki kalkki pestään uuni ja mopataan lattiat. Tehdään asunnolle kunnon loppusiivous, illalla tulevat jo uudet asukkaat!

Pieni hengähdyshetki meille sentään jää. Vielä viimeinen kahvi Zeit für Brotissa, viimeinen jäätelö Eiscafe Veneziassa (Hampurin vanhin jätskibaari!) Viimeinen kesäilta Ottensenin aukion pizzeriassa, kunnes koittaa

lähtöpäivä ja kaaoksen siirtäminen autoon.

Take care.
Bis zum nächsten Mal.

Puttgarden, Rödby, Kööpenhamina, Malmö, tuulinen Karlskrona, Öölanti (Mormors stenugnsbageri!), Eskilstuna (sukulaisille terveisiä!), Tukholma (vielä Tekniska Museet ja lounas kaupungissa lomailevien Hampurin-ystävien kanssa), Silja Symphony

ja sitten: päivää päivää päivää päivää - he tulevat ja täyttävät uuden kodin kolli kerrallaan.

Väsy...

Kahteen viikkoon en jaksa poistua neljän seinän sisältä.