Siri Hustvedt Deutsches Schauspielhausissa 8.4.2019

9.4.2019

Jos kuvittelisin mielessäni, millainen on naispuolinen intellektuelli eli älymystöön kuuluva henkilö, kuten Kielitoimiston sanakirjassa sanotaan, voisi mieleeni tulla jotakin Siri Hustvedtin kaltaista.

*

Onneksi ehdin vielä (ainakin) yhteen luentatilaisuuteen ennen kuin muutamme pois täältä Hampurista - enkä mihin tahansa tilaisuuteen vaan Deutsches Schauspielhausissa esiintyneen Siri Hustvedtin tilaisuuteen. Ja onneksi ymmärsin tilata liput tilaisuuteen ajoissa - se myytiin loppuun kuukautta aiemmin. Ja teatterisalissa on sentään melkein 1200 paikkaa!

Hustvedt kertoi eilen uusimmasta teoksestaan Memories of the Future, jonka suomennettu versio ilmestyy syksyllä. Saksankielinen versio on nimeltään Damals, ja sillä on kaksi saksantajaa: Uli Aumüller ja Grete Osterwald. Hustvedt on Saksassa erittäin suosittu, ja kirja haluttiin lukea saksaksi tuoreeltaan, niin tuoreena, että käännös julkaistiin Saksassa ennen kuin alkuteos julkaistiin Yhdysvalloissa. Näin olen jostain lukenut, joskaan en ole aivan varma, pitääkö asia paikkansa.

Alkuteoksessa on 314 sivua, saksankielisessä versiossa sivuja on 448. Tämä käy hyvästä esimerkistä kääntämisen luonteesta: kääntäjä ei käännä sanoja. Saksasta suomennettaessa käy aivan samoin: suomenkielinen teksti on aina saksalaista alkutekstiä lyhyempi.

*

Teatterisali on todella kaunis. Meillä on ystäväni kanssa aikaa antaa katseen viipyä yksityiskohdissa. Sitten hän saapuu, hauraan oloisena - ja samaan aikaan vahvan.

Illan mittaan Hustvedistä välittyy hänen oppineisuutensa ja eksentrinen huumorintajunsa - hän kikattelee lavalla itsekseen -, ja pikku hiljaa kirja, joka on minulla yhä kesken ja joka ei ole päästänyt minua helpolla, alkaa avautua.

Hän sanoo: "Aina kun tekstissä mainitaan avain, tai puukko, tapahtuu käänne tai tarkastelukulma vaihtuu." Huomaanko sen? Haluan huomata sen.

Hän leikittelee tekstissä esiintyvillä lyhenteillä:
SH on Siri Hustvedt ja Sherlock Holmes - "There is a wanna be detective story in there!"
"IF is Ian Feathers - and a subjunctive. There is a story to be which doesn't happen!"
IS viittaa Hustvedtin aiempaan teokseen - "and it is a present tense!"
Ja: "ID means Introspective Detective and is, of course, ID." Tällä Hustvedt viittaa psykologian tutkimukseen.

Memories of the Future ei ole kirja, joka luetaan yhdeltä istumalta.

Saksalaisissa arvosteluissa ollaan monenkirjavaa mieltä. Joku tulkitsee kirjan toista omaelämäkerrallisempana, jotakuta ärsyttää suuri määrä psykoterapiaa. Joku tulkitsee koko kirjan olevan osa kirjailijan omakohtaista psykoterapeuttista prosessia. Kylmäksi se ei jätä ketään.

Luennon päätteeksi lähden jonottamaan nimikirjoitusta. Jono kiemurtelee Marmorsaalista portaikkoon ja portaikkoa alas. "Ja se jatkuu ulko-ovelle asti!" tekstitti ystävä, junasta jo, kun itse yhä jonotin.

"From Siri for Sari - almost twins" lukee omassa kappaleessani nyt.

(Paulia ei näkynyt.)

Leipzigin kirjamessut

23.3.2019 

Hampurista on Leipzigissa noin 3 tunnissa, joten en malttanut olla käväisemättä sikäläisillä kirjamessuilla, etenkin kun löysin somen kautta tosi edulliset junaliput. Juna kulki Lutherstadt Wittenbergin kautta ja vei kirjamessupäivänä poikkeuksellisesti perille messukeskukseen asti, mikä minulle selvisi vasta junassa. Palvelua! Leipzig oli minulle kaupunkina ennestään tuntematon, enkä tiennyt, kauanko minulta olisi kestänyt siirtyä rautatieasemalta messualueelle. 

Siinä missä Frankfurtin kirjamessut on suunnattu pääasiassa kirja-alan ammattilaisille, Leipzigiin suuntaavat kirjallisuuden kuluttajat. Ja kyllä siellä olikin väkeä. Samaan aikaan kirjamessujen kanssa messukeskuksessa järjestettiin Manga-Comic-Con-messut. Mikä määrä cosplay-harrastajia! Mikä määrä mielikuvitusta!

En ollut suunnitellut vierailulleni aikatauluja vaan vaeltelin halleissa sattumanvaraisesti.

Kuuntelin joitakin esityksiä ("Näin luot tekstiisi kiinnostavan henkilöhahmon"; "Näin julkaiset omakustanteen") ja ihmettelin miten paljon kustantamoja Saksaan mahtuukaan (paljon, ks. Google ja hakusanat 'Liste+deutschsprachige+Verlage'). 

Harmittelin kun en hoksannut ajoissa muutamaa muuta esitystä ('Liebeserklärungen und Erinnerungen von Druckern, Rezensenten, Lektoren, Buchhändlern und Autorinnen"; "Texte der Gefangenen").

Ihmettelin pitkää (piiiiiitkää) jonoa, joka kiemurteli käytävällä ja jatkui risteävällä käytävällä, jatkui ja jatkui. Sata metriä? Jono muodostui teini-ikäisistä tytöistä, ja oli pakko selvittää, kenen signeeraus oli niin haluttu. Jonon päässä istui Mona Kasten, huippusuositun trilogian kirjoittaja (Save me / Save you / Save us).


Bongasin Reclamin osaston ja sen keltaiset pikkukirjaset, tutut opiskeluajoilta. Monissa oli mukana lukuavaimet. Onkohan se miten tuore juttu?

Panin merkille monet kirja-alaa käsittelevät luennot ("Opintopolkusi kirja-alalle"; "Sovinko kustannustoimittajaksi?") Messuilla ei todellakaan huomannut, että kirja-ala olisi kuolemassa!

Samoin panin merkille monet haastattelut ja kirjat, joissa käsiteltiin elämistä ulkomaalaisena - tai ulkomaalaisen näköisenä! - Saksassa.

Kävin kirjaostoksilla myyntiin keskittyvillä kahdella osastolta. Kustantajat eivät myy kirjojaan omilla osastoillaan vaan kirjat hankitaan messuhallin erillisestä kirjakaupasta. Lastenkirjoille on omansa, muulle kirjallisuudelle omansa.

Illalla olin tyytyväinen päivän saldoon ja painoin pääni tyynyyn hotellissa, jonka olin valinnut pelkän nimen perusteella. Book Hotel Leipzig oli kävelymatkan päässä keskustan katetuista vanhoista kauppagallerioista ja rautatieasemasta mutta silti omassa rauhassaan hiljaisen sivukadun varrella. Tunnelma oli mainoksen mukainen; siellä vallitsi "literarisches Ambiente".

Toisena päivänä ehdin vielä hetkisen leikkiä turistia. 

Entisen kaupunginmuurin paikalla kulkee Ring, kehätie, ja sitä pitkin kolistelevat raitiovaunut. Kaikki kiinnostava tuntui ensikertalaisesta olevan Ringin sisäpuolella. Bach-museo oli hyvä; lipun hintaan kuului opastus, ja opas oli erittäin asiantunteva ja kertoi säveltäjästä kiinnostavasti ja eläytyen. Ryhmäämme nauratti Bachin itsensä kokoama sukupuu, johon hän oli koonnut a) vain miehiä ja b) aivan ilmeisesti vain musiikkimiehiä. Se mikä meitä jaksoi naurattaa oli, että miltei kaikkien suvun muusikkomiesten nimi oli Johann! Ei kuulemma tiedetä miksi. Johann Sebastianin jälkeen ei sukupuuta enää kukaan jatkanut mutta se tiedetään että muusikoita oli jatkossa vähemmän: yksi muutti Lontooseen, toisesta tuli matemaatikko, joku harrasti maalaamista. Ja tämän pojasta - tuli maalari.

Maailman kauneimmat kirjakaupat

27.3.2019

Tähän väliin tällainen sivusto...

https://www.skyscanner.de/nachrichten/die-22-schoensten-buchlaeden-der-welt

Monessa mainitussa kaupungissa olen käynyt, ja kyllähän se vähän kirpaisee, etten ole noitten kirjakauppojen olemassaolosta silloin mitään tiennyt... Niin ihania ovat!

Voihan qwertz!

21.3.2019

Opin kymmensormijärjestelmän vuonna 1984. Voi se olla vuotta aiemminkin, tai vuotta myöhemmin. Kauan siitä kuitenkin on. Ja ihan kirjoituskoneella nakuttelin. Sellaisella, jossa rivinvaihto piti tehdä itse siihen varta vasten tarkoitetulla vivulla ja paperi kiertää telalle arkki kerrallaan.

Kävin yläasteikäisenä oikein kilpailemassa siitä, kuka nakuttaa nopeimmin ja virheettömimmin.

Kun kymmenellä sormella nakuttelee vuodesta toiseen ja viimeiset reilut 15 vuotta liki päivittäin työkseen, niin voi arvata, että näppäinten paikat osaa vaikka unissaan.

Sitten sitä menee töihin Saksassa - ja huomaa että y ja z ovat vaihtaneet paikkaa. Ei ole qwerty-näppäimistöstä tietoakaan. On qwertz.

Joku sanoo, että voit ihan helposti vaihtaa saksalaisnäppiksen tottelemaan qwertyä. Niin voinkin, mutta sitten lakkaa puolipiste tottelemasta.

Ehkä on ihan hyvä pitää uneksivaan tilaan päässeet aivot skarppina.

Rippikoulu alasaksaksi?

14.3.2019

Poika siis käy parasta aikaa rippikoulua. Suomi-pojan kohdalla se tarkoittaa pitkälti merimieskirkon suomenkielistä toimintaa mutta merkintä tarvitaan myös saksankielisestä jumalanpalveluksesta, ja saksalaiskirkkojen konserttien tarjonnasta on siitäkin syytä nauttia nyt kun tilaisuus on.

Aloin käydä läpi Hampurin evankelis-luterilaisten kirkkojen tarjontaa; Hampurissa on mistä valita. Joka kaupunginosalla on oma kirkkonsa, monella useampi. Pääkirkkoja on viisi.

Aivan Merimieskirkon naapurissa voisi käydä vaihteeksi Ruotsin komeassa kirkossa ja juoda messun päätteeksi kirkkokahvit - ruotsalaisen kirkon kahvilan kanelipullat ovat niin nam.

Michel, kaupungin maamerkki ja yksi viidestä pääkirkosta, on komea ja tunnelma aina juhlava. Upea tunnelma on myös St. Katharinenkirchessä, jonka torni 23 metriin saakka on Hampurin vanhin säilynyt rakennus, vuodelta 1250. 

Jo toistasataa vuotta vanha lähikirkkomme Christuskirche on sekin evankelinen. Kellojen sointi kuuluu kauniisti kotiimme saakka.

St. Gertrudkirche Altenwerderissä seisoo yksinään konttien keskellä. Se kirkkomaineen on kaikki, mitä on jäljellä vanhasta kalastajakylästä. Ensin tuli satama ja sitten sataman laajennus ja uusi laajennus. Tulivat kontit ja tulivat valtavat logistiikkakeskukset. Jäljellä on on kirkko ja hautausmaa. Perinne on, että kirkossa vihityt avioparit istuttavat pihamalle puuntaimen, "toivon puun".

Evankelisluterilainen jokilaivakirkko on Hampurin erikoisuus. Sen mottona on: "Jos eivät ihmiset pääse kirkkoon, on kirkon lähdettävä ihmisten luo." Se, että jumalanpalvelus pidetään laivassa on jo sinänsä erikoista, mutta vieläkin erikoisempaa minusta on, että neljäsosa järjestettävistä tilaisuuksista pidetään Plattdeutschiksi eli alasaksan kielellä, joka ennen muinoin oli alueen yleiskieli. Kieli ei ole lainkaan kuollut. Vaikka kieltä ymmärretään huomattavasti enemmän kuin puhutaan, sitä kuulee monessa paikassa - esimerkiksi Ohnsorg-teatterissa tai paikallisen sairaalan geriatrisella osastolla, missä toistakymmentä työntekijää taitaa alasaksan kielen.

Volunteerista tuntityöläiseksi

13.3.2019

Volunteer-päivä kirjastolla.

Viime kerralla minulta kysyttiin alustavasti, haluaisinko jatkossa tehdä yhden puolikkaan päivän sijaan kaksi kokonaista päivää viikossa, jos minulle siitä vaikka vähän maksettaisiin. Tämänpäiväisen - viimeiseksi jääneen - vapaaehtoiskerran päätteeksi kävin ilmoittautumassa HR-osastolla, ja nyt olen taas vähän enemmän kirjastontäti kirjastovirkailija.

Asiaa juhlistettiin antamalla minulle oikeudet käyttää kirjaston henkilökunnan kahviautomaattia.

Oli hyvä päivä.

Ich werde weiter tanzen, laulaa Tina Turner

5.3.2019

Hampuri on musikaalikaupunki, ja eilen ensi-iltaan tuli Das Tina-Musical, joka kertoo Tina Turnerin tapahtumarikkaan elämän. Ennakkoon lippuja myytiin yli 150 000! 

Lehti uutisoi, että esitys on vaikuttava, kunnon show, ja pääosanesittäjä saa vuolaat kehut kaikilta tahoilta. Yksi asia kuulijoita kuitenkin hämmentää: osa kappaleista, ilmeisesti melko iso osa, on saksannettu musikaalia varten, ja ne lauletaan saksaksi. Otsikon Ich werde weiter tanzen on yhtä kuin Private dancer. We don't need another hero on kuulemma Wir wollen keine neuen Helden. Hämmentävää on se, että tuttujen alkutahtien soidessa kappaletta alkaa tavallaan jo laulaa mielessään, ja sitten seuraakin jotain aivan tuntematonta. Englanninkielisten kappaleiden parissa on kasvettu vuosikymmenet.

Hämmennys ei kuitenkaan kasva ärtymykseksi, sanovat, sillä kokonaisuus toimii. Ja varsinkin eilen paikalla olisi ollut mahtavaa olla - itse Tina Turner astui lavalle esityksen jälkeen! 

Gutenberg-museo

23.2.2019


Poika vietti viikonlopun Frankfurtissa rippikoulutapaamisen merkeissä, ja minä sain leikkiä sen aikaa turistia naapurikaupunki Mainzissa.

Tunnetuin mainzilainen taitaa olla Johannes Gutenberg. Kaupungista löytyy upea Gutenberg-museo, jossa vierähtää helposti tunteja. Omissa sektoreissaan esitellään kirjanpainokoneita ja erilaisia painotekniikoita, kirjasinlaattoja, paperin syntyä ja toinen toistaan kauniimpia painotuotteita.

Kiinnostavin sektori useimmille - meillekin, erilaisia väriaineita ja musteita esittelevän sektorin lisäksi - oli tietenkin aarrekammio.

On huimaava ajatus (samaa osastoa kuin taannoin Lutherin kanssa, https://etapaivahampurissa.blogspot.com/search?q=luther), että Gutenbergin 1400-luvun puolivälissä painama Raamattu lepää siinä silmien edessä, vieläpä kahtena kappaleena. Ja mikä vielä hämmentävämpää: kirjasta tunnetaan 48 säilynyttä kappaletta! Sitä on nähtävänä mm. Lontoossa, New Yorkissa, Berliinissä, Vatikaanivaltiossa, Moskovassa ja Kööpenhaminassa.

Yhdellä painetulla sivulla on kaksi palstaa, ja kullakin palstalla (ja sivulla) 42 riviä. Rivit on tasattu siististi sekä oikeasta että vasemmasta reunasta, niin että palstoista muodostuu ikään kuin laatikoita. Painokirjasimet on tehty muistuttamaan käsinkirjoitettua tekstiä, ja kokonaisuus on erittäin kaunis.

Gutenbergin Raamatun tekstinä on Hieronymuksen 4. vuosisadalla kääntämä latinankielinen Vulgata.

Painamisen jälkeen selvästikin käsin piirretyt kuvat ja koristellut kookkaat alkukirjaimet tuntuvat jollain tavoin "hellyttävän haparoivilta" ja tuovat tuon aikakauden ihmiset ja tekemiset yllättävän lähelle.