Yaa Gyasi

14.9.2017 

Literaturfestivalin toinen päivä, ensimmäinen luentatilaisuuksista, joihin hankin lipun: Yaa Gyasi haastateltavana Cap San Diego -museolaivassa pidettävässä tilaisuudessa.

Pitkin kevättä ja kesää haalin itselleni ja pojille suomenkielistä kirjallisuutta mukaan otettavaksi. Yaa Gyasin Matkalla kotiin (suomentanut Sari Karhulahti, Otava, 2017) oli ensimmäisiä hankintojani.

Olin hyvin väsynyt lähtiessäni tilaisuuteen, joka alkoi vasta kello 21:00, mutta kannatti lähteä! Vierailin museolaivassa ensi kertaa; jo laivaan asteleminen tuntui jotenkin juhlavalta, viinitarjoilu kuului asiaan.

Kirjailija luki ensin otteen kirjastaan, saksalaisnäyttelijä Lisa Grosche sen jälkeen kaksi pitkää otetta saksannoksesta. Lopuksi oli taas kirjailijan, sekä yleisökysymysten, vuoro.

Olin vaikuttunut, että lukijaksi oli valittu ammattinäyttelijä. Samoin panin tyytyväisenä merkille, miten haastattelija muutamaankin otteeseen ilmaisi epäsuorasti kunnioitusta kääntäjän ammattikuntaa kohtaan. Ensinnäkin hän huomautti tilaisuuden alussa, että "ei ole kääntäjä". Toisekseen eräässä kohdassa hän huomasi, miten helppoa on lähteä tulkitsemaan kirjailijan puhetta oman mielipiteen kautta. ”Nein, dass wäre eine Interpretation!” ("Ei, se olisi tulkintaa!") hän keskeytti oman puheenvuoronsa. Saksantajan nimeä ei kuitenkaan kertaakaan mainittu, mistä miinuspisteitä.

Luenta on hyvin tyypillistä Saksassa, mutta tällä kertaa saksankielisen luennan osuus tuntui liioitellun pitkältä. Saman vaistosin muistakin: yleisö alkoi liikahdella ja kuulin eräittenkin rouvien keskustelevan tästä tilaisuuden jälkeen.

Tilaisuus kesti runsaan tunnin, ja paikalla oli varovaisen arvioni mukaan 60 kuulijaa. Harmahtavatukkaista rouvashenkilöä, kuten tämäntyyppisissä kulttuuririennoissa usein on.

Tilaisuuden jälkeen kirjailija signeerasi kirjojaan, miltei jokaisella oli joko saksan- tai englanninkielinen painos mukanaan – kirja oli myös ostettavissa mainituilla kielillä. Kannoin kädessäni ylpeänä suomenkielistä laitosta, joka poikkesi väritykseltään muiden kirjoista. Kovasti sitä vilkuiltiin mutta kukaan ei rohjennut kysyä mitään kirjastani. Kerroin kirjailijalle, että kirja on suomenkielinen käännös, mistä hän selvästikin ilahtui. Tunsin hienoista ylpeyttä.