3.10.2018 Ian McEwan – Elphi loppuunmyyty.
Elbphilharmonie-konserttitalon avautuminen HafenCityssä tammikuussa 2017 oli iso juttu. Kiistellyn rakennuksen budjetti ylittyi lopulta 7-kertaisesti. Liput myytiin loppuun vuodeksi eteenpäin; kaikki halusivat nähdä suuren salin. Upeat konsertit keräsivät väkeä "vääristä syistä" – helmiä sioille -tyyliin. Lipun ostaneiden joukossa oli taatusti myös niitä, jotka olivat hanketta pilkanneet.
Nyt tilanne alkaa normalisoitua, ja konsertteihinkin mahtuu. Meidän ensivierailumme tuohon upeaan saliin ei sisältänyt musiikkia vaan paljon puhetta – olimme vähän jälkikäteen juhlimassa Ian McEwanin 70-vuotispäiviä.
Olin ollut ja olin myös paikan päällä tilaisuudesta täpinöissäni. Vannotin miestäni olemaan kommentoimatta lakonisesti, jotta fiilis ei menisi piloille.
Tilaisuus oli rakennettu hyvin:
Oli 1) keskustelu, enimmäkseen kirjoista.
Oli 2) keskustelun käännös – McEwania tulkkasi tämän saksantaja ja hyvä ystävä jo 30 vuoden takaa, Bernhard Robben. Olin tästä hyvin iloinen, sillä kääntäjä on vain harvoin luentatilaisuuksissa mukana. Suurin osa yleisöstä toki tuntui reaktioiden perusteella ymmärtävän myös englantia hyvin.
Oli 3) luentaa. Kolme valikoitua kohtaa kolmesta kirjasta, jotka olivat Ajan lapsi, Rannalla ja Lapsen oikeus. Aiottu lukija oli viime hetkellä sairastunut ja joutunut perumaan, enkä pitänyt tilalle valitun lukijan maneereista, mutta kyllä hän lukea osasi. Yleisö tuntui pidättävän henkeään.
Ei ollut: signeerausta. Sellaisen väkimäärän kanssa se ei olisi mitenkään onnistunut, ja hyvä niin: Olisin toki halunnut signeerauksen johonkin suomenkieliseen laitokseen, mutta muuttokuorman mukana ei ollut tullut ainuttakaan! Erittäin outoa.
Die Welt kirjoitti jälkikäteen, että "jälleen kerran tuli todistettua, että Elphi soveltuu huonosti puhetilaisuuksille", että moni oli lähtenyt paikalta kesken kaiken, koska keskustelijoiden selkien takana istuvien suuntaan puhe kuului niin heikosti mikrofoneista huolimatta. Meillä oli ne hyvät paikat, ne joiden ilmaantumista myyntiin odotin näppiksen äärellä ennen kesälomia.
McEwan ei aio lopettaa. ”Olen nyt kolmannen vaiheen, vanhuuden,
taaperoiässä”, hän sanoo.
Elbphilharmonie-konserttitalon avautuminen HafenCityssä tammikuussa 2017 oli iso juttu. Kiistellyn rakennuksen budjetti ylittyi lopulta 7-kertaisesti. Liput myytiin loppuun vuodeksi eteenpäin; kaikki halusivat nähdä suuren salin. Upeat konsertit keräsivät väkeä "vääristä syistä" – helmiä sioille -tyyliin. Lipun ostaneiden joukossa oli taatusti myös niitä, jotka olivat hanketta pilkanneet.
Nyt tilanne alkaa normalisoitua, ja konsertteihinkin mahtuu. Meidän ensivierailumme tuohon upeaan saliin ei sisältänyt musiikkia vaan paljon puhetta – olimme vähän jälkikäteen juhlimassa Ian McEwanin 70-vuotispäiviä.
Olin ollut ja olin myös paikan päällä tilaisuudesta täpinöissäni. Vannotin miestäni olemaan kommentoimatta lakonisesti, jotta fiilis ei menisi piloille.
Tilaisuus oli rakennettu hyvin:
Oli 1) keskustelu, enimmäkseen kirjoista.
Oli 2) keskustelun käännös – McEwania tulkkasi tämän saksantaja ja hyvä ystävä jo 30 vuoden takaa, Bernhard Robben. Olin tästä hyvin iloinen, sillä kääntäjä on vain harvoin luentatilaisuuksissa mukana. Suurin osa yleisöstä toki tuntui reaktioiden perusteella ymmärtävän myös englantia hyvin.
Oli 3) luentaa. Kolme valikoitua kohtaa kolmesta kirjasta, jotka olivat Ajan lapsi, Rannalla ja Lapsen oikeus. Aiottu lukija oli viime hetkellä sairastunut ja joutunut perumaan, enkä pitänyt tilalle valitun lukijan maneereista, mutta kyllä hän lukea osasi. Yleisö tuntui pidättävän henkeään.
Ei ollut: signeerausta. Sellaisen väkimäärän kanssa se ei olisi mitenkään onnistunut, ja hyvä niin: Olisin toki halunnut signeerauksen johonkin suomenkieliseen laitokseen, mutta muuttokuorman mukana ei ollut tullut ainuttakaan! Erittäin outoa.
Die Welt kirjoitti jälkikäteen, että "jälleen kerran tuli todistettua, että Elphi soveltuu huonosti puhetilaisuuksille", että moni oli lähtenyt paikalta kesken kaiken, koska keskustelijoiden selkien takana istuvien suuntaan puhe kuului niin heikosti mikrofoneista huolimatta. Meillä oli ne hyvät paikat, ne joiden ilmaantumista myyntiin odotin näppiksen äärellä ennen kesälomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti