Sekalaista juttua marraskuulta

21.11.2017

Koulussa November Book Fair, "sponsored by Lehmanns". Kustantamo pystyttänyt sisääntuloaulaan viikon ajaksi ständinsä. Kirjoja pilkkahintaan. Lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja. Englannin- ja saksankielisiä. Myynnistä osa koulun kirjastolle uusiin kirjahankintoihin. Ostoksilla lapsia ja vanhempia, ja myös luokittain käydään katsastamassa tarjonta päivän mittaan. Hinnat melkein itkettävät, voisi ostaa vaikka mitä.

Tekisi mieli ostaa vaikka mitä! Mukaan lähti kuitenkin vain kolme kirjaa: Arduino-opas, Neropatin päiväkirja (joka meillä jo ennestään on suomeksi) ja Are you normal -hassuttelukirja.

Vanhempaintapaamiset. Kirjoitetusta kielestä vuolaat kehut molemmille, puhumiseen saisivat rohkaistua.

Posti toi Kääntäjä-lehden, jonka sivuilla komeili oma nimi uudessa jaostossa. Kahvit sen kunniaksi.

Lounaalla seitsemäsluokkalaisten lasten äitien kesken. Minä eräälle saksalaisäidille: "Voimme kyllä oikein hyvin puhua myös saksaa." Ja puhuimmekin - kunnes yhtäkkiä huomasin puhuvani englantia. Ilman minkäänlaista muistikuvaa hetkestä, jolloin kieli oli vaihtunut. Aivot, yrittäkää pysyä mukana!

Puhumme ruotsalaisnaisen kanssa Muumeista, joita naisen lapset tykkäävät katsoa DVD:ltä ja joita nainen lukee lapsilleen iltasaduksi. Lapset moittivat riikinruotsia puhuvaa äitiä: "Sun pitää puhua niin kuin muumit!" Jolloin äiti alkaa lukea kirjaa suomenruotsiksi (matkii tässä kohtaa muumipappaa). Nainen osaa, koska on lapsena asunut Suomessa. Pitää suomenruotsia kauniin kuuloisena, pehmeänä!