Kirjastokortti

Se kirja, se yli vuoden vanha jota ei kirjakaupoista enää löytynyt, on nyt mulla.

Hampurin kirjastolaitos on toimiva systeemi, ja suomalainenkin saa kirjastokortin kouraansa, kunhan muistaa ottaa ekalla kerralla mukaansa passinsa ja Anmeldebestätigunginsa, joka todistaa, että asuinpaikka on Hampurissa. Muutaman euron maksu peritään itse kortista ja palvelun avaamisesta.

Lainata saa kymmeniä kirjoja kerrallaan, laina-aika on 4 viikkoa ja lainansa voi uusia kahdesti. Myös netissä. Kirjansa saa palauttaa mihin tahansa kaupungin kirjastoon, ja luukun kautta se onnistuu myös aukioloaikojen ulkopuolella.

Toimivaa, aivan kuin Suomessa.

Samaan tapaan ilmainen kirjasto ei kuitenkaan ole. Aikuinen (yli 27-vuotias) pulittaa jatkuvasti voimassa olevasta kortistaan joko 45 euroa tai 40 euroa; jälkimmäinen hinta pätee tapauksissa, joissa asiakas tekee suoraveloitussopimuksen. Muun muassa lapsille, nuorille, opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille hinta on halvempi.

Toinen vaihtoehto on hankkia kortti, joka on voimassa päivän kerrallaan. Kuulosti aluksi oudolta, mutta toimii omassa tapauksessani.

Systeemi toimii siten, että hankin kortin normaalein ehdoin, mutta maksankin vain päiväkortin hinnan, 3 euroa. (Kaikissa kirjastoissa voi maksaa myös pankkikortilla.) Saan sillä tehdä kertalainan (x kpl lainattavaa materiaalia), ja lainausehdot ovat normaalit. Kortin voimassaolo kuitenkin raukeaa päivässä, joten kun seuraavan kerran haluan lainata jotain, maksan jälleen uuden päivämaksun (samaiset 3 euro) jne. Vuosikortin hankintaa kannattaa harkita heti kun lainailuni muuttuu ahkerammaksi.


Se kirja:
Diane Broeckhoven: Was ich noch weiß (hollannista saksantanut Isabel Hessel)