Vain Helsingin kirjamessujen tähden

27.10.2018

Eivät jääneet Helsingin kirjamessut väliin tänäkään vuonna.

Lennähdimme jälkikasvun kanssa koti-Suomeen pariksi yöksi vain kirjamessujen tähden.

Ei sitä juuri kukaan täällä ymmärtänyt. Onhan se nyt outoa, että poikalapsi sanoo kirjamessujen olevan melkeinpä vuoden paras tapahtuma.

Messut pitää kokea itse. Tunnelma on täysin omanlaisensa.

Tänä vuonna tunnelma oli tiivis, vähän liiankin tiivis. Jälkeenpäin luin, että messuilla saavutettiin kävijäennätys, ja sen kyllä huomasi. Käytävillä ja kassajonossa pukkasi hikeä.

Mutta ihanaa oli.

Lapset katosivat narikasta omille teilleen. Toiseen törmäsin hetken päästä käytävällä. Sylissään tällä oli pino Soturikissoja, tietenkin. Muistithan maksaa, kysyin. Hups.

Velipojan tapasin, ja hyvän ystävän. Läheisimmät ovat samaa maata.

Omat ostokset:

Elena Ferranten Napoli-sarjan viimeinen osa (suomentanut Helinä Kangas)
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin