Leipzigin kirjamessut

23.3.2019 

Hampurista on Leipzigissa noin 3 tunnissa, joten en malttanut olla käväisemättä sikäläisillä kirjamessuilla, etenkin kun löysin somen kautta tosi edulliset junaliput. Juna kulki Lutherstadt Wittenbergin kautta ja vei kirjamessupäivänä poikkeuksellisesti perille messukeskukseen asti, mikä minulle selvisi vasta junassa. Palvelua! Leipzig oli minulle kaupunkina ennestään tuntematon, enkä tiennyt, kauanko minulta olisi kestänyt siirtyä rautatieasemalta messualueelle. 

Siinä missä Frankfurtin kirjamessut on suunnattu pääasiassa kirja-alan ammattilaisille, Leipzigiin suuntaavat kirjallisuuden kuluttajat. Ja kyllä siellä olikin väkeä. Samaan aikaan kirjamessujen kanssa messukeskuksessa järjestettiin Manga-Comic-Con-messut. Mikä määrä cosplay-harrastajia! Mikä määrä mielikuvitusta!

En ollut suunnitellut vierailulleni aikatauluja vaan vaeltelin halleissa sattumanvaraisesti.

Kuuntelin joitakin esityksiä ("Näin luot tekstiisi kiinnostavan henkilöhahmon"; "Näin julkaiset omakustanteen") ja ihmettelin miten paljon kustantamoja Saksaan mahtuukaan (paljon, ks. Google ja hakusanat 'Liste+deutschsprachige+Verlage'). 

Harmittelin kun en hoksannut ajoissa muutamaa muuta esitystä ('Liebeserklärungen und Erinnerungen von Druckern, Rezensenten, Lektoren, Buchhändlern und Autorinnen"; "Texte der Gefangenen").

Ihmettelin pitkää (piiiiiitkää) jonoa, joka kiemurteli käytävällä ja jatkui risteävällä käytävällä, jatkui ja jatkui. Sata metriä? Jono muodostui teini-ikäisistä tytöistä, ja oli pakko selvittää, kenen signeeraus oli niin haluttu. Jonon päässä istui Mona Kasten, huippusuositun trilogian kirjoittaja (Save me / Save you / Save us).


Bongasin Reclamin osaston ja sen keltaiset pikkukirjaset, tutut opiskeluajoilta. Monissa oli mukana lukuavaimet. Onkohan se miten tuore juttu?

Panin merkille monet kirja-alaa käsittelevät luennot ("Opintopolkusi kirja-alalle"; "Sovinko kustannustoimittajaksi?") Messuilla ei todellakaan huomannut, että kirja-ala olisi kuolemassa!

Samoin panin merkille monet haastattelut ja kirjat, joissa käsiteltiin elämistä ulkomaalaisena - tai ulkomaalaisen näköisenä! - Saksassa.

Kävin kirjaostoksilla myyntiin keskittyvillä kahdella osastolta. Kustantajat eivät myy kirjojaan omilla osastoillaan vaan kirjat hankitaan messuhallin erillisestä kirjakaupasta. Lastenkirjoille on omansa, muulle kirjallisuudelle omansa.

Illalla olin tyytyväinen päivän saldoon ja painoin pääni tyynyyn hotellissa, jonka olin valinnut pelkän nimen perusteella. Book Hotel Leipzig oli kävelymatkan päässä keskustan katetuista vanhoista kauppagallerioista ja rautatieasemasta mutta silti omassa rauhassaan hiljaisen sivukadun varrella. Tunnelma oli mainoksen mukainen; siellä vallitsi "literarisches Ambiente".

Toisena päivänä ehdin vielä hetkisen leikkiä turistia. 

Entisen kaupunginmuurin paikalla kulkee Ring, kehätie, ja sitä pitkin kolistelevat raitiovaunut. Kaikki kiinnostava tuntui ensikertalaisesta olevan Ringin sisäpuolella. Bach-museo oli hyvä; lipun hintaan kuului opastus, ja opas oli erittäin asiantunteva ja kertoi säveltäjästä kiinnostavasti ja eläytyen. Ryhmäämme nauratti Bachin itsensä kokoama sukupuu, johon hän oli koonnut a) vain miehiä ja b) aivan ilmeisesti vain musiikkimiehiä. Se mikä meitä jaksoi naurattaa oli, että miltei kaikkien suvun muusikkomiesten nimi oli Johann! Ei kuulemma tiedetä miksi. Johann Sebastianin jälkeen ei sukupuuta enää kukaan jatkanut mutta se tiedetään että muusikoita oli jatkossa vähemmän: yksi muutti Lontooseen, toisesta tuli matemaatikko, joku harrasti maalaamista. Ja tämän pojasta - tuli maalari.