Nolona jo yli 20 vuotta

Noloja asioita:

- se kun ei muista toisen nimeä vaikka tietää että pitäisi

- itsensä korostaminen seurassa

- ajattelematon möläytys jonka tunnistaa sammakoksi saman tien kun sen on saanut suustaan.


Luen paljon mutta en läheskään aina sitä ajankohtaisinta kirjallisuutta. Usein intoilen kirjoista, jotka monet ovat lukeneet uutuuksina jo pari vuotta aiemmin. Kiirettä pukkaa. Me lukevat perheenäidit kannattelemme osaltamme kirja-alaa, joka sekin on ajautunut kvartaaleiden kurimukseen!


Meneillään on Mia Kankimäen 'Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin'. Ja mitä luenkaan! Luen kahdesta naisesta, jotka kirjoittavat listoja! Kankimäki maalaa eteeni maiseman, jossa kaukaisella Japanin Heian-kaudella noin tuhat vuotta sitten elänyt hovinainen tallentaa havaintojaan elämästä – listoina.


Tällaiselle listoja mukanaan kuljettelevalle kirjan lukeminen on siis 'asia joka saa hymyn karehtimaan huulilla'.


Paljastan nyt noloimman kokemani tilanteen, niin kamalan, että puna nousee yhä poskille, vaikka tapahtumasta on pitkälti yli kaksikymmentä vuotta.


Olin nuori, työskentelin pienen hotelli-ravintolan vastaanottovirkailijana. Päivittäin ravintolassa tarjoiltiin lounas, ja ruokailijoina oli usein myös sotaveteraaneja ja sotainvalideja. Monet rupattelut rupattelimme näiden hurmaavien herrojen kanssa, kun taksikyytiä ei vielä kuulunut. Erään kerran taksin saapuminen kesti tavallista pidempään, ja herra siinä ehti jo vähän huolestua.

Minä: "Kyllä se noutaja sieltä kohta saapuu."


Hävettää, syystäkin.