Marie kaartaa mökin pihaan, kesäaurinko porottaa. Marie on saanut uuden keikan.
Marie astuu mökkiin hyräillen ja päättää keittää urakan aluksi kahvit. Kahvijauhoja löytyykin purkista, jossa Paula-tyttö hymyilee kannustavasti. Toisesta peltirasiasta löytyy myös yksittäispakattuja sokereita. Kahvikuppeja on iso liuta, Arabian vanhalla leimalla varustettuja, yhdessäkään ei ole korvaa. Marie asettelee ne kaikki pirtinpöydälle – ne täyttävät koko tason – ja valitsee mielestään kauneimman.
Esineitten kuuluu tuottaa iloa!
Marie suorastaan herkistyy:
Esineitten kuuluu tuottaa iloa!
Marie suorastaan herkistyy:
Vuosikymmenet
kuppien korvat ovat kuunnelleet kesien rientoja,
epäilemättä myös suruja.
Kupit ovat lohduttaneet
nyökytellen juojiensa huulilla.
Vesi porisee jo, kun Marien mielessä herää epäilys: Saako vanhoissa emalikattiloissa keittää vettä vai onko se vaarallista? Alakaapissa oli pelkkää emalia, paljon, keikkuva kasa, punaista ja valkeaa, ruostelaikkujen pilkuttamaa. Edessä oleva urakka on kuitenkin mittava, kahvit tulevat tarpeeseen. Marie rauhoittuu hörppimään, ja muistelee toimeksiantoaan:
"Siivoa ihan rauhassa, mutta kerro kuitenkin ensin, mitä aiot heittää pois."
Marie saa kupista viillon huuleensa ja joutuu etsimään piironginlaatikosta laastaria, pumpulia, mitä tahansa. Etsii kyllä oikeasta paikasta, mutta laatikko on kuin vanhan ajan sekatavarakaupasta – kaikkea löytyy. Eikä siltikään. Lopulta käteen osuu irrallisia serviettejä. Niihin on painettu M/S Wasa Express.
Siivota Marie osaa mutta ei tänään tiedä, mistä aloittaisi. Hän kammoksuu tarpeetonta krääsää, jota näyttää riittävän vuosikymmenten kerrostumana. Hän ärtyy, kun eräästä pahvilaatikosta löytyy lisää pahvilaatikoita.
Pahvilaatikkomaatuska!
Pahvi on talvien kostuttamaa ja hapertuu käsissä palasiksi. Hiirenpapanat rapisevat lattialle pahvinpalasten seassa. Marie kaivaa jätesäkin esiin ja työntää sinne pahvit ja huonon omatuntonsa.
Onko tyhmänrohkeaa aloittaa täältä, mökkituvasta? Tupa on mökin sydän ja sielu. Marie huokaa. Hän laskeutuu portaat saunamökille. Pukuhuone on sekin täynnä laatikoita, mattorullia, nyssäköitä. Ensimmäinen mattorullista haiskahtaa homeelle. Tuottaako iloa? Ei tuota.
Eräästä laatikosta löytyy puutarhakäsineitä. Marie sekoaa laskuissaan 27:nnen reikäisen parin kohdalla. Saman verran hän on jo ehtinyt säkittää parittomia käsineitä.
Marielta menee hermot! Mariesta tulee pohjalainen emäntä!
Marie saa hirveän tarmonpuuskan ja kaataa koko sisällön säkkiin. Perään lentävät kolmettoista rispaantuneet uimahousut. Katse osuu rannassa nököttävään pulsaattoripesukoneeseen. Marie on hakea vajasta lekan hakatakseen koko rakkineen palasiksi, kunnes lysähtää saunan rappusille ja painaa päänsä käsiinsä.
epäilemättä myös suruja.
Kupit ovat lohduttaneet
nyökytellen juojiensa huulilla.
Vesi porisee jo, kun Marien mielessä herää epäilys: Saako vanhoissa emalikattiloissa keittää vettä vai onko se vaarallista? Alakaapissa oli pelkkää emalia, paljon, keikkuva kasa, punaista ja valkeaa, ruostelaikkujen pilkuttamaa. Edessä oleva urakka on kuitenkin mittava, kahvit tulevat tarpeeseen. Marie rauhoittuu hörppimään, ja muistelee toimeksiantoaan:
"Siivoa ihan rauhassa, mutta kerro kuitenkin ensin, mitä aiot heittää pois."
Marie saa kupista viillon huuleensa ja joutuu etsimään piironginlaatikosta laastaria, pumpulia, mitä tahansa. Etsii kyllä oikeasta paikasta, mutta laatikko on kuin vanhan ajan sekatavarakaupasta – kaikkea löytyy. Eikä siltikään. Lopulta käteen osuu irrallisia serviettejä. Niihin on painettu M/S Wasa Express.
Siivota Marie osaa mutta ei tänään tiedä, mistä aloittaisi. Hän kammoksuu tarpeetonta krääsää, jota näyttää riittävän vuosikymmenten kerrostumana. Hän ärtyy, kun eräästä pahvilaatikosta löytyy lisää pahvilaatikoita.
Pahvilaatikkomaatuska!
Pahvi on talvien kostuttamaa ja hapertuu käsissä palasiksi. Hiirenpapanat rapisevat lattialle pahvinpalasten seassa. Marie kaivaa jätesäkin esiin ja työntää sinne pahvit ja huonon omatuntonsa.
Onko tyhmänrohkeaa aloittaa täältä, mökkituvasta? Tupa on mökin sydän ja sielu. Marie huokaa. Hän laskeutuu portaat saunamökille. Pukuhuone on sekin täynnä laatikoita, mattorullia, nyssäköitä. Ensimmäinen mattorullista haiskahtaa homeelle. Tuottaako iloa? Ei tuota.
Eräästä laatikosta löytyy puutarhakäsineitä. Marie sekoaa laskuissaan 27:nnen reikäisen parin kohdalla. Saman verran hän on jo ehtinyt säkittää parittomia käsineitä.
Marielta menee hermot! Mariesta tulee pohjalainen emäntä!
Marie saa hirveän tarmonpuuskan ja kaataa koko sisällön säkkiin. Perään lentävät kolmettoista rispaantuneet uimahousut. Katse osuu rannassa nököttävään pulsaattoripesukoneeseen. Marie on hakea vajasta lekan hakatakseen koko rakkineen palasiksi, kunnes lysähtää saunan rappusille ja painaa päänsä käsiinsä.
Tuuli yltyy,
haavat humisevat,
haukkuvat huonoa Maria.
Aurinko vetäytyy pilven taakse, iho menee kananlihalle. Lähimännystä putoaa käpy suoraan Marien päälakeen.
Marie on yksin, muita ihmisiä ei ole mailla halmeilla. Samassa puhelin pirisee! Toimeksiantaja!
"No hei, minä täällä. Ajattelin vain kysyä että miten siellä menee."
"Mitäpä täällä, kahvit tuossa juuri keittelin."
"Puhuimme tuossa että siellä mökin alla on sellainen astia, jonka voisi ottaa sieltä sisään suojaan."
"Juu, siitä taisikin olla jo aiemmin puhetta, voin hyvin etsiä sen sieltä ja siirtää sisään."
"No kiitos. Päästänkin sinut sitten jatkamaan puuhia."
"Muutaman tunnin ajattelin vielä jatkaa. Hei hei."
"Juu, siitä taisikin olla jo aiemmin puhetta, voin hyvin etsiä sen sieltä ja siirtää sisään."
"No kiitos. Päästänkin sinut sitten jatkamaan puuhia."
"Muutaman tunnin ajattelin vielä jatkaa. Hei hei."
"No hei."
Niinpä tietysti, mökin alusta! Pelonsekaisin tuntein Marie palaa saunalta mökille, avaa mökin alle vievän oven hakasen, raottaa ovea ja kurkistaa sisään.
Marie on keskellä romunkierrättäjän päiväunta, keskellä omaa painajaistaan!
Alunen on täynnä, täynnä. Ensimmäisenä oikealla, posliininen wc-istuin. Tuossa ruostunutta peltiä, tuossa lisää hapertuvia pahvilaatikoita, kivenkovia naisten käsilaukkuja, korkokenkiä 70-luvulta. Kertakäyttöastioita. Marie nostaa tieltään kävyillä täytetyn ämpärin. Siitä putoaa pohja.
Marie kiroilee kuin kotalappalainen, soittaa ja tilaa pihaan jätelavan. Sitten hän purskahtaa itkuun ja parkuu pitkään.
Marie keittää taas kahvit. Miettii, ettei ole saanut mitään aikaan. Mökin lattialla lojuu yksi jätesäkki, saunan pihassa toinen. Ensi kertaa Marie on niin lamaannuksissa tavaranpaljoudesta, ettei pääse edes alkuun.
Puhelin pirisee taas.
"No hei taas, minä täällä. Ajattelin vain että löysitköhän sen astian?"
"Niin, sen... Ei, en löytänyt vielä. Vähän kyllä jo katselin mutta ei heti ainakaan osunut silmään."
"Niin kun puhuttiin tuossa, että se taitaakin olla siellä välikatossa."
"Niin-kö?"
Niinpä tietysti, mökin alusta! Pelonsekaisin tuntein Marie palaa saunalta mökille, avaa mökin alle vievän oven hakasen, raottaa ovea ja kurkistaa sisään.
Marie on keskellä romunkierrättäjän päiväunta, keskellä omaa painajaistaan!
Alunen on täynnä, täynnä. Ensimmäisenä oikealla, posliininen wc-istuin. Tuossa ruostunutta peltiä, tuossa lisää hapertuvia pahvilaatikoita, kivenkovia naisten käsilaukkuja, korkokenkiä 70-luvulta. Kertakäyttöastioita. Marie nostaa tieltään kävyillä täytetyn ämpärin. Siitä putoaa pohja.
Marie kiroilee kuin kotalappalainen, soittaa ja tilaa pihaan jätelavan. Sitten hän purskahtaa itkuun ja parkuu pitkään.
Marie keittää taas kahvit. Miettii, ettei ole saanut mitään aikaan. Mökin lattialla lojuu yksi jätesäkki, saunan pihassa toinen. Ensi kertaa Marie on niin lamaannuksissa tavaranpaljoudesta, ettei pääse edes alkuun.
Puhelin pirisee taas.
"No hei taas, minä täällä. Ajattelin vain että löysitköhän sen astian?"
"Niin, sen... Ei, en löytänyt vielä. Vähän kyllä jo katselin mutta ei heti ainakaan osunut silmään."
"Niin kun puhuttiin tuossa, että se taitaakin olla siellä välikatossa."
"Niin-kö?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti