Heinäkuu 2018, kesälomalla vieläkin
Olen perinteisen paperisen kirjan ystävä mutta lomalla päätän antaa äänikirjalle tilaisuuden. Lataan puhelimeen Elisa Kirjan, nappaan käsikynkkään marjaämpärin ja panen Alexin latautumaan. Kirja on kuunneltavassa kunnossa vasta kun ämpäri on mustia viinimarjoja puolillaan. Sitten Alexander Stubb itse alkaa lukea minulle.
On hyvä juttu, että lukijaksi on valittu henkilö, josta elämäkerta on kirjoitettu. Etenkin kun kyseessä on kuuluisa hahmo, jonka pystyy näkemään mielessään kirjaa kuunnellessaan.
Kirja on vetävä ja inspiroiva, ainakin puoleen väliin asti. Sen jälkeen alan kyllästyä, koska marjat on kerätty ja olen siirtynyt kuuntelemaan riippukeinuun. Nukahdan. Liikaa politiikkaa makuuni. Yritän vielä kolmasti mutta nukahdan joka kerta, ja lopulta kyllästyn kelailemaan ja etsimään kohtaan, johon jäin. Kirja jää puolitiehen.
Yritän kuunnella myös kirjaa Tunne lukkosi, mutta tilanne toistuu: En pysy hereillä, kun kuulen kuulokkeista pelkän monotonisen äänen.
Ehkä joskus uskallan kokeilla romaania. Paitsi että nyt muistankin: Kuuntelin kerran autoa ajaessani cd:ltä Elmoa, jota luki Kauko Helavirta. Se se vasta vaarallista oli! Rupesi väsyttämään aivan tolkuttomasti. Ja kirja on sentään hauska! Olen kyllä kuullut, että saksalaiset kuuntelevat äänikirjoja nimenomaan autossa, ruuhkassa seistessään. Joo, kyllä äänikirja varmasti moneen taipuu.
Sunnitelmani oli oikeastaan jo ennen tänne Saksaan lähtöämme, että hankin paljonkin suomenkielisiä äänikirjoja, pojille lähinnä, tai meille yhteisesti. Iltakuuntelemista äidinkielellä. Iltapötköttelykuuntelemista. Toteutus on jäänyt yhteen kertaan, mutta toimi: Lokki Joonatan kiinnosti molempia, teki selvästi vaikutuksen. Rauhoitti ja nukutti. Kahtena iltana peräkkäin.
On hyvä juttu, että lukijaksi on valittu henkilö, josta elämäkerta on kirjoitettu. Etenkin kun kyseessä on kuuluisa hahmo, jonka pystyy näkemään mielessään kirjaa kuunnellessaan.
Kirja on vetävä ja inspiroiva, ainakin puoleen väliin asti. Sen jälkeen alan kyllästyä, koska marjat on kerätty ja olen siirtynyt kuuntelemaan riippukeinuun. Nukahdan. Liikaa politiikkaa makuuni. Yritän vielä kolmasti mutta nukahdan joka kerta, ja lopulta kyllästyn kelailemaan ja etsimään kohtaan, johon jäin. Kirja jää puolitiehen.
Yritän kuunnella myös kirjaa Tunne lukkosi, mutta tilanne toistuu: En pysy hereillä, kun kuulen kuulokkeista pelkän monotonisen äänen.
Ehkä joskus uskallan kokeilla romaania. Paitsi että nyt muistankin: Kuuntelin kerran autoa ajaessani cd:ltä Elmoa, jota luki Kauko Helavirta. Se se vasta vaarallista oli! Rupesi väsyttämään aivan tolkuttomasti. Ja kirja on sentään hauska! Olen kyllä kuullut, että saksalaiset kuuntelevat äänikirjoja nimenomaan autossa, ruuhkassa seistessään. Joo, kyllä äänikirja varmasti moneen taipuu.
Sunnitelmani oli oikeastaan jo ennen tänne Saksaan lähtöämme, että hankin paljonkin suomenkielisiä äänikirjoja, pojille lähinnä, tai meille yhteisesti. Iltakuuntelemista äidinkielellä. Iltapötköttelykuuntelemista. Toteutus on jäänyt yhteen kertaan, mutta toimi: Lokki Joonatan kiinnosti molempia, teki selvästi vaikutuksen. Rauhoitti ja nukutti. Kahtena iltana peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti