Joskus, kun iskä on työmatkalla, me mennään äitin kanssa mummolaan kokonaiseksi viikoksi. Äitin äiti on mumma. Perillä mumma jo odottaa meitä, ja melkein aina mumma on tehnyt kattilallisen meidän herkkua, kanelipuuroa.
Maanantai
Mumma on antanut nurmikon kasvaa meitä varten. Mumma leikkaa ruohon pienellä traktorilla. Se tietää että me Samun kanssa tykätään istua kärryssä, joka joskus laitetaan ruohonleikkuutraktorin perään. Kärrystä on kiva katsella maisemia. Mumma osoittaa pihakoivua. Siellä on minun ja isän viime kesänä nikkaroima linnunpönttö, ja tänä kesänä sinne on tullut ensimmäiset asukkaat!
On mummalla ihan oikeakin traktori. Se on tosi vanha ja punainen ja sen nimi on Massey Ferguson eli Massikka. Sillä ei ajeta enää kovin paljon mutta aina toukokuussa sen perään pannaan perunanistutuskone ja minä pääsen siemenperunoitten sekaan seisomaan. Saan tiputella perunoita koneessa oleviin kahteen reikään. Reiät on oikeasti putkien päät, ja putkia pitkin perunat putoavat maassa olevaan koloon, jonka kone ensin tekee ja lopuksi peittää mullalla. Samu ei ole vielä päässyt perunahommiin, mutta tänä vuonna sekin ehkä jo pääsee. Yritän ainakin kovasti suostutella äitiä ja mummaa.
Kasvaa mumman pihalla muutakin, porkkanaa ja hernettä ja sellaista. Äiti sanoo että kun se oli lapsi niin mummalla oli mansikkamaakin ja sieltä sai aina mansikat äitin synttärikakkuun. Nyt mummolassa on niittyprojekti, ja sieltä voi kyllä löytää mansikoita, jos vain osaa etsiä oikeasta paikasta. Ne on ihan pieniä, sormenpäänkokoisia. Mutta tosi hyviä.
Tiistai
Serkku tuli tänään ja meillä oli tosi hauskaa. Mumma kerää sadevettä saaveihin, ja me pantiin niihin mutaa ja tehtiin savea ja siitä savesta kuppeja. Äiti ja mumma eivät yhtään tykänneet kun ne näkivät meidän vaatteet mutta me vaan naurettiin ja keksittiin laulukin. Se menee näin: ”Tässä teemme mutaa, vaikkei ole lupaa.” Lopuksi saavit pestiin ja niihin pantiin lämmintä vettä ja saippuaa ja me kylvettiin pihalla. Ja myöhemmin me maalattiin ne savikupit.
Serkku on jo koululainen ja on jo kauan päässyt yhteen salaiseen paikkaan mummolan piharakennuksessa. Nyt minäkin pääsin. Se paikka on maja aitan vintillä. Sinne ei näe kukaan, mutta me nähdään sieltä salaisesta luukusta pihalle. Samu ei vielä pääse majaan. Me vakoiltiin sitä luukusta.
Keskiviikko
Kirjastoauto ajaa keskiviikkoisin äitin vanhan koulun pihalle. Äiti sanoo että autoa ajaa ihan sama kuski kuin silloin kun äiti oli pieni: Timppa. Ja autossa on kuulemma sama hajukin. Äiti puhuu jostain hajumuistista mutta minä en kyllä ymmärrä, kuinka nenä voisi muistaa kun kerran ajatukset ja muisti on aivoissa eikä nenässä. Me lainattiin Tatu ja Patu.
Torstai
Tästä päivästä meinasi tulla ihan tylsä. Ei ollut mitään tekemistä. Sitten autotallista löytyi serkun vanha pyörä, ja äiti sanoi että ajele sillä. Mutta enhän minä voinut kun ei siinä ollut apupyöriä ollenkaan! Vähän kuitenkin kokeilin mutta sitten lopetin kun aina vaan kaaduin. Aivan se pyörä rupesi minua ärsyttämään. Illalla menin vielä uudestaan pihalle ja meinasin että kyllä minä sille näytän, ja sitten yhtäkkiä hoksasinkin kuinka ajetaan! Päätin ajaa heti seuraavana päivänä pyörällä postilaatikolle. Mumman postilaatikko on tosi kaukana.
Perjantai
Iskä tuli ja me mentiin ongelle. Ihan mummolan lähellä on hiekkamonttu ja sieltä voi onkia ruutanoita. Niitä ei voi syödä mutta ne voi antaa naapurin kissalle.
Onkimisen jälkeen me lämmitettiin pihasauna. Ensin saatiin kantaa puut liiteristä. Samukin saa kantaa puita ja oikeastaan on ihan pakkokin antaa sen kantaa, koska muuten koko homma voisi mennä plörinäksi, kun se vaan parkuisi että ITSE! Sitten puita pitää käydä lisäämässä ja tulta vahtimassa monta kertaa ennen kuin löylyä saa tarpeeksi. Mummolan saunassa saunotaan aina paljon kauemmin kuin kotona.
Sitten meidän pitääkin lähteä taas kotiin. Mutta kohta me taas ajetaan mummolaan Suomen läpi. Syksyllä mummolassa onkin ihan eri jutut, perunannostot ja sellaiset. Ja talvella posti haetaan potkukelkalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti