– Mikä sulta on kateissa? kysyy Terttu, joka yhyttää Siirin, huomaa kyllä Siirin itkettyneet posket.
– Ei mikään... Se vaan kun isoot poijat kiusaa, vastaa Siiri. – Ne aina orottaa mua sen mäen takana. Eileenkin vetivät mua tukasta, katto vaikka, täälä on ihan läntti, täälä korvan takana.
– Ei ne kiusaa kun mennähän yhyres!
– En mä silti uskalla. Ne kiusaa silti.
– Mutta pitäähän sun nyt kotias uskaltaa mennä!
– Mutta kun mulla on tämä vanha rikkinäänen hamekin... Tästä ne ainakin kiusaa...
– Tuu, nyt vaihretahan hameita!
– Mutta tuohan on sun uusi pyhähame!
– Ei haittaa. Nyt mennähän ja vaihretahan hameita, ja sitten mä saattelen sut kotia.
– Tuon puun takana ne tapaa aina olla, Siiri kuiskaa, jo kuivin poskin.
– Antaa olla, ei haittaa, Terttu vastaa. – Orotas hetki, mä koukkaan vähän tuolta ojan kautta.
– Mitä ihmettä...?
Siinä samassa isoot poijat ryntäävät esiin puun takaa ja alkavat ilkkua.
– Haa! pojat huutavat tarkoituksenaan säikäyttää tytöt. – Ai, Siirillä on oikein saattaja mukana.
– Ei oo saattaja, on kaveri, Terttu vastaa uhmakkaasti. – Meillä on tästä lähtien sama matka. Oliko teillä jotakin asiaakin?
– Onkos Siirillä uusi hame, vai onko Tertulla vanha?
Poikien äänessä on ivaa; Terttu ei ole moksiskaan. Hän kohtaa pojat kädet puuskassa.
– Tuu lähemmäs kattomahan jos uskallat!
– Uskallat... Au! Sillä on nokkoosia! Au!!! Mun sääri...
– Antakaa olla laitimmaanen kerta kun Siiriä kiusaatta. Tästedes saatta puhua mulle, jos on jotakin asiaa.
Martta-äiti alkaa olla jo huolissaan, kun Terttua ei jo kuulu koulusta kotiin. Hän kiertelee ympäri tupaa ja kurkkii vuoron perään joka ikkunasta. Martta huokailee ja kyselee Helenalta, tapahtuiko koulussa tänään mitään ihmeellistä. Ei kuulemma tapahtunut, tänään Terttu-sisko ei ollut saanut minkäänlaisia päähänpistoja.
Lopulta porstuasta alkaa kuulua kolinaa. Tuvan ovi avautuu, ja sisään astuu Terttu. Valkeita hiuksia on karannut leteiltä, poskissa on kiukun puna.
– Mihinäs sinä viivyit? Ja mikäs hames sulla on päällä? Martta kysyy.
– Siirin hame, Terttu vastaa ykskantaan. Vaihrettiin kun Tikan poijat kiusas sitä. Saatoin Siirin kotia.
– Mutta jos ne nyt rupiaa suakin kiusaamahan.
– Ei rupia. Onko Helena kotona?
– On se tuolla kamarissa. Mutta hei, orotas vähän. Näytäs nyt kun sullahan on ihan kun verta tuossa suupielessä!
– Tuli varmaan Johanneksen säärestä. Oli niin herkullisen näköönen polvihousuissaan.
– Mihinkä minä sun kanssas vielä joudun...
Martta kumartuu takaisin kutimensa ääreen, puistelee päätään ja huokaisee syvään. Kamarissa Helena tekee läksyjä, kun Terttu pyyhältää sisään.
– Eikös se sun 4H-kerhon tarkastaja tuu jo huomenna? Terttu haluaa tietää.
– Joo, huomenna, Helena vastaa hymyillen. Näitkö, mun palsta on jo aika kivan näköinen, siellä on porkkanat jo pitkinä naatteina.
– Meinaan mennä vielä vähän perkaamaan, et sinä tuolla palstalla sitä kisaa voita. Mutta ensin saat avata nämä mun letit. Ne kinnaa.
Lopulta porstuasta alkaa kuulua kolinaa. Tuvan ovi avautuu, ja sisään astuu Terttu. Valkeita hiuksia on karannut leteiltä, poskissa on kiukun puna.
– Mihinäs sinä viivyit? Ja mikäs hames sulla on päällä? Martta kysyy.
– Siirin hame, Terttu vastaa ykskantaan. Vaihrettiin kun Tikan poijat kiusas sitä. Saatoin Siirin kotia.
– Mutta jos ne nyt rupiaa suakin kiusaamahan.
– Ei rupia. Onko Helena kotona?
– On se tuolla kamarissa. Mutta hei, orotas vähän. Näytäs nyt kun sullahan on ihan kun verta tuossa suupielessä!
– Tuli varmaan Johanneksen säärestä. Oli niin herkullisen näköönen polvihousuissaan.
– Mihinkä minä sun kanssas vielä joudun...
Martta kumartuu takaisin kutimensa ääreen, puistelee päätään ja huokaisee syvään. Kamarissa Helena tekee läksyjä, kun Terttu pyyhältää sisään.
– Eikös se sun 4H-kerhon tarkastaja tuu jo huomenna? Terttu haluaa tietää.
– Joo, huomenna, Helena vastaa hymyillen. Näitkö, mun palsta on jo aika kivan näköinen, siellä on porkkanat jo pitkinä naatteina.
– Meinaan mennä vielä vähän perkaamaan, et sinä tuolla palstalla sitä kisaa voita. Mutta ensin saat avata nämä mun letit. Ne kinnaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti