Mitä tekisit, jos it-tuen Pera tunkisi piposi täyteen lunta? (tarina)

Pakko lähteä töihin, tänäänkin. Työpöydällä odottaa pitkä to-do-lista.

Töihin on vaikeaa tarttua, koska avokonttorin meteli on tänäänkin samaa kaliiberia kuin eläintarhan paviaanihäkissä. Välillä väistelen ilmassa viuhuvia pyyhekumeja. Kollegat istuvat jalat pöydällä ja räpeltävät kännyköitään. V-sanat kimpoilevat seiniltä.

Pomo näyttää avuttomalta. Sen poskilla on punaiset läikät.

Parin tunnin jälkeen olen aivan kuitti, vaikka en ole saanut tehtyä juuri mitään. Nousen venyttelemään, katson ulos ikkunasta. Parkkiksella varaosavaraston Sepe ja Jamppa tappelevat. Siinä ympärillä näyttää olevan porukkaa huollosta ja asiakaspalvelustakin – kuvaamassa tappelua! Onneksi laskutuksen Seija näyttää juoksevan siihen väliin. Sepeltä tulee verta nenästä.

Ruokatunnilla yritän löytää jostain rauhallisen sopen. Melkein jo luulen, että onnistun – kunnes käyn hakemassa toisen voileivän. Kun palaan, vesilasini on täynnä maissinjyviä. Firman juristi näyttää virnuilevan yhdessä talon tiedottajan kanssa.

Lopultakin kello tulee neljä. Pääsen lähtemään kotiin. Paitsi että en meinaa päästä, koska ulko-ovella it-tuen Pera tempaisee pipon päästäni ja alkaa sulloa siihen lunta. En saa tehtyä mitään, koska controller Mikko pitelee minusta kiinni niin, etten pysty liikkumaan. Lopulta saan piponi, kun se tungetaan lumisena päähäni.

Juoksen autolle. Starttaan ja lähden pihasta renkaat kirskuen. Vasta ensimmäisessä liikenneympyrässä huomaan, että toinen tuulilasin pyyhinsulista on poikki.

Ja tämä oli vasta maanantai.